Make-up Map

Käytännössä meikkaaminen on illuusioiden taikomista sekä varjojen ja valojen perässä juoksemista. Tällä hetkellä kaikkien syvemmin asiaan perehtyneiden huulilla keikkuva contouring / hightlighting saattaa olla kinkkistä puurtamista, jollei silmä tiedä mitä naamassa olisi tarkoitus zoomailla. Kokemattomissa käsissä tekniikka aiheuttaa lähinnä akuuttia tahtoa lyödä päänsä lähimpään tiiliseinään (I've been there) ja vastaavasti kokeneissa hyppysissä tuloksena on useimmiten ihminen, jota ei natural tilassa samaksi tunnista. Googlen ennen ja jälkeen tarjonnasta voi kukin poimia häkellyttävimmät tarinat. Yritän itse osua jokseenkin keskiviivalle tuota skaalaikkunaa, tavoitellen sitä luonnollisemman puoleista lopputulemaa. 

Tärkeimmät ankkuripisteet tässä keitoksessa löytyvät kasvojen luista sekä kokonaismuodosta. Oma naama on kaikkien mittausperiaatteiden mukaan hippusen kallellaan pyöreästä ovaaliin, joten varjostus lokaatiot löytyvät otsasta, ohimoilta, poskiluiden alta sekä leuasta. Tällä kombinaatiolla saa mukavasti ryhtiä ilmeeseen sekä 3D efektiä piirteisiin. 

Korostuksen tarkoituksena on nimensä mukaisesti nostaa esille kohtia, jotka ovat esteettisesti ilo silmälle. Samaisella menetelmällä peittelen myös väsymyspussit silmien alta. Ei ole mitenkään isosti kivaa näyttää siltä, että voisi vuokrata makuupussille sijan seuraavalta vastaan tulevalta bussipysäkiltä. Lisäboostia korostushehkutukselle voi sitten nakata palettiin vaalealla helmiäisvivahteella.

Säännöistä nyrkein ja mieleen taottavin on häivytys. Suosittelen kaikella keräämälläni lämpöisyydellä tekemään edellämainitun huolellisemmin, kuin kirurgi välttelee aivastamista. Liikehdinnän suunta on ylös ja hiusrajaa päin. Korostus ensin, varjostus sitten, helmihässäkät viimeisenä. 

Silmämeikin anatomia onkin hieman monimutkikkaampi ja roikkuu monesta eri kuvakulmasta. Silmien muoto, luomet, väritys, ripset, kulmat liibalaabadaadaa. Omistan huppuluomet, joten isoimmassa roolissa on silmien esille kaivuu. Teenkin aina ensimmäisenä pykälänä meikkikynällä kuvan mukaisen kartoituksen luomien mittasuhteista, jotta luomivärin tuputtaminen käy ilman kiroilua. Ytimenä hommassa on apumerkkaus silmät auki. Tärkeintähän on se miltä pärstä näyttää siinä jamassa, harva kun harppoo menemään silmät suljettuina.

Kynäilyn jälkeen häivyttelen mielentilan väristä tummuutta varjoksi luomivakoihin. Liikkuvalle luomelle lykkään aina pelkkää vaaleutta. Eyeliner ei ole ystäväni, joten säästän sen käytön ulkopuolisille meikattaville. Selkeä linjaisuutta katseeseen haen rajauksella yläluomen sisäpuolella sekä laadukkaalla ripsivärillä. Räpsyttimien kähertämisen jälkeen, operoin väriä siksakki liikkeellä taivuttaen ripsiä kohti nenää ja otsaa, sekä ulkoreunalta ohimon suuntaan. Geeniboolista ei irronnut tuffpuff -mallisia tuuheuksia kun ripset sain, joten kaikki pirkkaniksit ovat tallessa kaulukseni taitteessa.

Nyrkkisäännön serkkuna seikkailee kulmien tärkeys. Älä hyvä nainen jätä kulmia nyppimättä ja muotoilematta. Kaikki edelliseen puurtamiseen käytetyt minuutit valuvat pohjaveteen, jos yksi kasvojen ilmettä antavimmista elementeistä harottaa kohti Etelä-Mannerta. Siisti hajakarvat veks, kampaaharjaa ja lisää edes hailakka tujaus värirajausta, jos et korostetun näkyvistä versioista piittaa.

Koko mapsia ajatellen ja summasummaruna suosittelen nappamaan peiliä käteen ja etsimään omien kasvojen varjopaikat, korkealla sijaitsevat kauneudet sekä luiden muotokohdat. Muun muassa Pinterestistä löytyy kasoittain ohjetta kuinka minkäkin muotoisia kasvoja kannattaa varjostella. Kosmetiikkana välinettä löytyy sekä voidemaista, että jauhemaista. Testaa ja mene metsään -taktiikalla löytyy varmanakkina se itselle käypäisin vaihtoehto.